Ruoka-apu, auttamista vai bisnestä?

Uudessa Lahdessa 25.10. julkaistussa jutussa kerrotaan Lahdessa toimivasta Päijät-Hämeen tukiapuyhdistyksen ruokajakelusta, joka tapahtuu vanhan elokuvateatterin tiloissa Aleksi 4:ssä. Jutussa yhdistyksen perustaja Tanja Roth kertoo mm. näin: ”Motto on, että mitä et itse söisi, sitä et anna eteenpäin.”

Käyn itse “tarkastamassa” tarjonnan noin 3-4 kertaa vuodedssa ja viimeksi tämän kuun alussa. Valitettavasti on sanottava että kauas on menty siitä mitä oli tarjolla viellä viime vuonna.

Tanja Roth ilmeisesti itsekin syö sitten mädäntyneitä hedelmiä ja vihanneksia, kaksi päivää viimeisen käyttöpäivänsä ylittäneitä kanasuikaleita tai jauhelihaa, sekä neljä päivää parasta ennen -päiväyksen ylittäneitä maitotuotteita. Sillä näitä on pääasiassa nykyään tarjolla, mielestäni todellisia terveysriskejä.

Mikä tässä on pahinta, niin tälläistä ruoka-apua todella tarvitaan ja sen kertoo jutussa mainittu 500-600 kävijän viikottainen määrä. On vaan ikävää että nämä ruokaa tarvitsevat joutuvat syömään näitä tuotteita oman terveytensä uhalla.

Uutisessa kerrotaan yhdistyksen auton kiertävän Lahden kaupat kaksi kertaa päivässä noutamassa avustuksia. Antavatko kaupat siis useita päiviä vanhoja tuotteita vai eikö kaikkea jaeta/saada jaetuksi saman päivän aikana ja siten tuotteiden päiväykset ylittyvät reilusti? Kaiken lisäksi yhdistys ilmoittaa valvovansa ruoan laatua tarkasti, joku valvonnassa menee kyllä pahasti pieleen jos mädäntyneitä kurkkuja ja homeisia tomaatteja asiakkaille jaetaan. Lisäksi Roth oikein painottaa ettei vanhoja elintarvikkeita jaeta, miksihän lähes kaikissa tuotteissa päivämäärä on kuitenkin mennyt 2-4 päivää aiemmin? Hyvin harvoja tuotteita on tarjolla mistä löytyy esim. kuluva päivä.

Seuraavaksi tulen kirjoitukseni otsikkoon, eli onko tämä todellista auttamista vaiko bisnestä heikompiosaisten kustannuksella? Lasketaanpa hieman minkä verran rahaa liikkuu! Jos kävijöitä olisi keskimääräisesti 550/vko ja yksi kävijä maksaa 6 euron kertamaksun, tarkoittaa se yhdistykselle 3 300 euroa/vko. Kuukaudessa siis 13 200 euroa ja vuodessa 158 400 euroa! Yhdistys ilmoittaa ettei saa avustuksia valtiolta, kaupungilta tai Raha-automaattiyhdistykseltä (nyk. Veikkaus) ja kattaa kulunsa hakijoilta perittävällä maksulla. Yhdistys on vuokralla tiloissa, omistaa auton (tai käyttää autoa) jonka polttoaine yms. kulut maksaa näistä maksuista, luonnollisesti lisäksi esim. sähkölaskut. Jakelu tapahtuu vapaaehtoisten voimin eli palkkakustannuksia ei ole. Joku tässä yhtälössä ei nyt oikein kohtaa! Joko tilojen vuokra on suorastaan jäätävä tai sitten joku käärii rahaa hihaansa tarjoamalla vanhaa ruokaa ja perimällä siitä tarvitsijoilta maksun.

Jos ajatellaan että auton käyttökustannukset, sähkö yms. laskut saisi maksettua kuukaudessa 3 200 eurolla (tämäkin todennäköisesti yläkanttiin) niin tilojen vuokraan jäisi 10 000 euroa/kk! Kuulostaa aika uskomattomalta summalta ja edelleen ruoathan tulee lahjoituksena.

Reijo Suomela

Jaa artikkeli

Suosittelemme