Tommi
Berg
@TommiMBri tommi.berg@uusilahti.fi

Yksi kana-teriyaki ja kaihileikkaus, kiitos

Patonkiketjun tuotteita tehtäessä valinnanvapauden piirissä on monenlaisia aineksia. Sote-sopassa aineksia on vielä huomattavasti enemmän, mikä selittää jo tavaksi tullutta ylikiehumista ja pohjaanpalamista.

Nykyään ihmisen oikeistolaisuuden tai vasemmistolaisuuden saa selvitettyä kaikkein nopeimmin yhden sanan pikatestillä. Sano päättäjälle päin naamaa ”valinnanvapaus” ja tarkkaile hänen reaktioitaan.

Olet todennäköisesti kohdannut pesunkestävän oikeistolaisen, mikäli keskustelukumppanisi kasvoille leviää korviin asti venyvä hymy. Hän näkee mielessään maailman täynnä mahdollisuuksia. Maailman, jossa asiakas on kuningas ja paikalliselle yrittäjälle tarjoutuu tilaisuus laajentaa liiketoimintaansa.

Jos testihenkilön kasvot sen sijaan vääntyvät tuskaiseen irvistykseen, olet mitä todennäköisimmin tekemisissä puhdasoppisen vasemmistolaisen kanssa. Hänen silmissään vilisee ylikansallisia suuryhtiöitä, epämääräisiä veroparatiisikytköksiä ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tuomiopäivä.

Nuo olivat toki pitkälle vietyjä pelkistyksiä monimutkaisesta aiheesta. Elävässä elämässä lukuisat poikkeukset vahvistavat säännön.

Nykyäänhän suomalainen sairaalaverkosto on kaikesta kritiikistä huolimatta kuin huippuunsa trimmattu patonkiketju.

Aiheeseen liittyvän poliittisen väännön vaikutukset heijastuvat myös paikalliseen politiikkaan. Tästä saatiin jälleen kerran hyvä esimerkki, kun Lahden valtuusto sorvasi ministeriön pyynnöstä kaupungin lausunnon valinnanvapautta koskevan lainsäädännön uusimmasta versiosta (s. 14). Lopulta demareiden esittämä kriittisempi versio voitti virkamiesten pohjaesityksen perinteisin lahtelaisin lukemin 30-29.

En nyt yritäkään tässä avata valinnanvapauden kaikkia ulottuvuuksia lukuisine yksityiskohtineen, koska se on käytännössä mahdotonta. Sen sijaan olen miettinyt koko aihetta täysin epäpoliittisesta ruohonjuuritason näkökulmasta.

Pohdintani taustalla ovat kokemukseni patonkeja tarjoavasta maailmanlaajuisesta pikaruokaketjusta, jolla on toimipisteitä myös Lahdessa. En halua nyt syyllistyä tekstimainontaan, joten en mainitse nimeltä tuota New Yorkin metron mukaan nimettyä patonkikahvilaa.

Pidän kyseisen ketjun tuotteista, mutta siellä asiointi oli pitkään minulle painajaista.

- Mikä leipä? Paahdetaanko vai ei? Tavallinen vai mausteinen juusto? Mitkä täytteet? Mausteet? Kastike?

- Arggh, mitä niitä vaihtoehtoja nyt oli? En minä tiedä. Mikä tämän kanssa nyt sopikaan? Itsekö tämä pitää suunnitella? Laitetaan nyt vaan jotain.

Monesti tuntui, että onnistuneeseen tiskin päästä päähän kävelyyn olisi vaadittu vähintään jonkinlainen ravintola-alan perustutkinto. Kaikkien mahdollisten valintojen tekeminen oli ylikuormittava tilanne, kun sitä oli vain ajatellut ohimennen syödä nopeasti jotakin ja ajatukset pyörivät päivän muissa askareissa.

Opin kuitenkin ajan myötä tulemaan toimeen rajallisen aivokapasiteettini kanssa. Riittävän monta kertaa palvelutilanteessa ähkittyäni painoin visusti mieleen, mitä haluan patonkiini - enkä sen jälkeen ole juurikaan poikennut hyväksi havaitusta kaavasta. Onnistuneen konseptoinnin jälkeen tiskillä asiointi ei ole tuntunut enää rakettitieteeltä.

Tuossa esimerkkitapauksessa oli kyse vain yhdestä ateriasta. Soten valinnanvapauskeskustelua seuratessani en ole ihan varma, haluaisinko oikeasti päästä tekemään terveydenhuoltoon liittyviä valintoja kaikkine vaihtoehtoineen ja vertailuineen. En ainakaan yhtään vaativimmissa operaatioissa.

Mieluummin haluan, että joku asioista oikeasti ymmärtävä tekee hyviä valintoja puolestani. Väärä patongin mauste ei lopulta ole iso ongelma, mutta sote-asioissa teemme huomattavasti kauaskantoisempia ratkaisuja.

Kaikkein olennaisinta on, että tiukoissa tilanteissa parasta mahdollista apua on tarjolla lähimmässä päivystävässä sairaalassa, ilman minkäänlaista arpomista ja valinnan tuskaa.

Nykyäänhän suomalainen sairaalaverkosto on kaikesta kritiikistä huolimatta kuin huippuunsa trimmattu patonkiketju, jossa asiakas saa suunnilleen samaa laatutuotetta paikasta riippumatta.

Ongelmana on palvelutiskille asti pääsy. Liian usein ravintolan kaikki asiakaspaikat ovat olleet täynnä, kuten lahtelaisetkin terveydenhuollon asiakkaat ovat joutuneet huomaamaan. Räikeimmissä yksittäistapauksissa asiakkaalle on sanottu tylysti, että hänellä ei voi oikeasti olla nälkä - ja mahdollisesti suositeltu mielialalääkitystä.

Juuri siksi valinnanvapaus on niin houkutteleva vaihtoehto. Se on parhaimmillaan hyvä apuväline järjestelmän pullonkaulojen purkamiseen.

Nyt on kyse siitä, että julkisen ja yksityisen sektorin yhteispeli onnistutaan rakentamaan oikeasti asiakkaita hyödyttävällä tavalla, rikkomatta nykyisen järjestelmän toimivia osia. Siten, että jokainen asiakas saa kohtuullisella odotusajalla omaan suuhunsa parhaiten sopivan patongin, jonka laatuun voi luottaa. Tarvittaessa ammattilaisten opastamana.

Jaa artikkeli

Suosittelemme