Tommi
Berg
@TommiMBri tommi.berg@uusilahti.fi

Yhtymän kuristaminen ja hakkaaminen jäi kesken?

Lahden nykyinen hyvinvointijohtaja Mikko Komulainen piti viime viikon valtuustoseminaarissa poikkeuksellisen puheenvuoron, jossa hän peräänkuulutti Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymältä entistä tiukempaa kulukuria. Totuttuun tapaan puheen hänen puheensa vauhti oli niin kova, että kuulija sai olla huolissaan hapen riittämisestä loppuun asti. Vauhdista huolimatta puheesta erottui poikkeuksellisen suorasanaista kritiikkiä yhtymän suuntaan.

- Asioita ei haluta johtaa, eikä asioita haluta uudistaa. Aina mennään jonkun selityksen taakse, Komulainen sanoi.

Komulaisen puheessa oli tavanomaiseen virkamiespuheeseen verrattuna monta pykälää tavallista enemmän paatosta ja suoraa tunteisiin vetoamista.

- Arvoisat valtuutetut, minä tarvitsen kaiken tukenne jatkossa, jotta voimme viedä asioita yhteisessä rintamassa eteenpäin, Komulainen vetosi.

Epävirallisissa keskusteluissa asiasta kuulee jyrkkäsanaisempiakin arvioita kuin Komulaisen puheenvuorossa.

Tuollaista puhetta harvemmin kuulee vastaavassa asemassa olevan ihmisen suusta noin julkisella foorumilla.

Mistä koko episodissa oli lopulta kysymys?

Vastausta mietittäessä on hyvä palauttaa mieleen koko hyvinvointiyhtymän perustamisen taustat. Uuteen organisaatioon yhdistettiin Lahden sosiaali- ja terveystoimi, vanha Päijät-Hämeen soteyhtymä eli mm. keskussairaala ja kuntayhtymä Oiva. Kauniina ajatuksena oli, että yhteisessä organisaatiossa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisiä raja-aitoja päästään poistamaan. Näin piti saada kustannussäästöjä ja asiakkaiden kannalta toimivampia hoitoketjuja.

Etukäteen selvää oli, että tuon kokoluokan hankkeeseen liittyy myös huomattavia riskejä. Moni lahtelainen vaikuttaja muistutti jo yhtymän perustamisvaiheessa, että kaupungin talous pysyy pinnalla tai sukeltaa entistä syvemmälle yhtymän mukana.

Nyt yhtymän ensimmäinen vuosi on lähestymässä loppuaan, joten ensimmäiset väliarviot ovat käsillä.

- Tänä vuonna hyvinvointiyhtymä on ylittänyt budjetin noin kymmenellä miljoonalla. Ensi vuonna annamme kaupunginjohtajan esityksessä 11,4 miljoonaa enemmän rahaa. Se on 3,3 prosenttia enemmän kuin vuoden 2017 arviossa, Komulainen muistutti puheessaan.

Asian taloudellista merkittävyyttä ei voi liikaa korostaa. Lahden ensi vuoden talousarviossa ostot hyvinvointiyhtymältä ovat 57 prosenttia kaupungin kaikista menoista. Tavallisesti niin pidättyväinen kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirtakin on todennut budjettia esitellessään, että veronkorotuksille ei olisi ollut tarvetta, mikäli yhtymä olisi pysynyt tavoitteissaan. Toki hän on samaan hengenvetoon pehmentänyt asiaa toteamalla, ettei syytä ketään, luvut nyt vain sattumalta ovat samaa suuruusluokkaa …

Kaikesta väännöstä huolimatta kaupungin johdon ja hyvinvointiyhtymän johdon välillä piti olla yksimielinen ja yhteinen näkemys siitä, millaisilla summilla ensi vuosi pystytään hoitamaan asianmukaisesti. Samalla oli tehty herrasmiessopimus siitä, että julkinen nokittelu aiheen ympärillä loppuu.

Juuri siksi Komulaisen kannanotto tuli ilmeisen ikävänä yllätyksenä ja märkänä rättinä päin naamaa yhtymän edustajille. Puheenvuoro herättikin myös epävirallisia spekulaatioita siitä, pyrkiikö Komulainen lähinnä turvaamaan omaa työpaikkaansa korostamalla julkisesti rooliaan Lahden edun valvojana.

Vanha tuttu perusasetelma on pysynyt ennallaan, puhutaan julkisuuteen mitä tahansa. Lahden kaupungin suunnalta katsottuna asia nähdään siten, että hyvinvointiyhtymässä ei edelleenkään ole valmiutta tarvittaviin muutoksiin, vaan siellä pidetään edelleen kynsin ja hampain kiinni vanhoista rakenteista ja omista reviireistä.

Epävirallisissa keskusteluissa asiasta kuulee jyrkkäsanaisempiakin arvioita kuin Komulaisen puheenvuorossa. Tämän näkemyksen mukaan yhtymän toiminta pyörii lähinnä tiettyjen ammattikuntien, kuten lääkäreiden ehdoilla. Asiaa läheltä seuranneet tahot ovat sitä mieltä, että yhtymässä olisi mahdollistaa saada huomattavia säästöjä, jos siellä vain olisi johtajuutta.

Nyt se on näiden viestien mukaan tipotiessään. Mikä mielenkiintoista, tuon suuntaista näkemystä kuulee myös yhtymän sisällä työskentelevien suusta.

Yhtymän suunnalta on aina muistutettu, että se on tehokkuudeltaan Suomen kärkipäätä. Lahden suunnalla tilanne nähdään nyt siten, että tuokin alkaa olla vanhentunutta tietoa viimeaikaisten budjettilisäysten jälkeen. Menot kasvoivat täällä viime vuonna nopeammin kuin maassa keskimäärin, kuten kaupunginjohtajakin on julkisesti muistuttanut.

Yhtymän poliitikkoedustajat ovat usein todenneet, että Lahti on systemaattisesti alibudjetoinut sote-menonsa. Kun ihmiset eivät ole päässeet perusterveydenhuoltoon, ovat he menneet yhtymän pyörittämään Akuutti24:n päivystykseen, mistä on tullut tuntuvia lisälaskuja yhtymältä Lahdelle. Juuri tämäntyyppisistä ongelmista piti päästä eroon yhdistämällä toiminnot samaan organisaatioon.

Yhtymän hallituksen puheenjohtaja Ville Skinnari (sd) on korostanut äskettäin haastattelussamme, että riittävien palveluiden turvaamiseksi tarvitaan rahaa. Tällä hän on viitannut mm. kotihoidossa olevaan hoitajavajeeseen ja hammaslääkärijonojen purkuun.

Hänen puheensa ovat tältä osin linjassa sen kanssa, mitä yhtymän nykyinen toimitusjohtaja Eetu Salunen puhui haastattelussamme jo keväällä. Salunen muistutti, että tuottavuuden parantaminen ja uusien toimintatapojen käyttöönotto edellyttää myös investointeja. Siksi hän olikin sitä mieltä, että liian tiukalle vedetty budjetti käytännössä hidastaa uudistusten toteuttamista ja pitkäaikaisten tuottavuushyötyjen saamista.

Nyt tuolle hitaamman kiiruhtamisen mallille on tullut tukea yhtymän poliittisen johdon vaihduttua. Muutos on ollut perusteellinen sen jälkeen, kun hallituksen puheenjohtajana toiminut Francis McCarron (kok) ja varapuheenjohtaja Kari Lempinen (sd) väistyivät palleiltaan vaalien jälkeen.

Vaikka Skinnarikin myöntää yhtymässä olevan muutosvastarinnan, on hänen lähestymistapansa huomattavasti pehmeämpi kuin edellisellä puheenjohtajakaksikolla. Eräskin merkittävässä yhtymän johtotehtävässä ollut henkilö oli todennut joskus viime talven aikana, että McCarron ja Lempinen tekevät uudistuksiaan ”kuristamalla ja hakkaamalla”.

Oli kielikuva liioiteltu tai ei, jonkin sortin kuristaminen ja hakkaaminen oli kaksikon vankan käsityksen perusteella ainoa tapa, jolla luutuneeseen organisaatioon oli mahdollista saada aikaiseksi muutoksia. Siksi he tunkeutuivat myös operatiivisen toiminnan puolelle tyylipisteistä piittaamatta. Nyt kaksikko on joutunut muutaman kuukauden aikana toteamaan, että heidän otteensa irrottua säästötoimista näyttäisi olevan kylmästi numeroiden valossa puhti pois.

Tavallisen päättäjän kannalta tilanne on viheliäinen. Kukaan ei halua ehdoin tahdoin olla heikentämässä hyvinvointiyhtymän tuottamia tärkeitä peruspalveluita. Samanaikaisesti takaraivossa kolkuttaa kuitenkin epäilys siitä, kuinka paljon budjetissa on löysää yhtymän vanhentuneiden toimintamallien ja hallintobyrokratian vuoksi. Ne rahat ovat pois kaupungin muista menoista, nykytilanteessa ennen kaikkea koulujen määrärahoista.

Kaikkea muuta kuin helppo kokonaisuus haltuun otettavaksi. Tilannetta ei varsinaisesti helpota se, että monella soppaa hämmentävällä kokilla on omat intressit vahvasti mukana pelissä.

Jaa artikkeli

Suosittelemme