Tommi
Berg
@TommiMBri tommi.berg@uusilahti.fi

Tämäkin otsikko on liian laimea

Viime viikkoina julkisuudessa on ollut paljon juttuja siitä, kuinka poliisilla on seurannassaan satoja vaaralliseksi luokiteltuja henkilöitä. Olen jo pelkästään ammatillisesta näkökulmasta seurannut mielenkiinnolla, millaisia reaktioita erilaiset aiheesta tehdyt uutiset herättävät. Havainnot ovat osittain hämmentäviä, sillä tuttu ja käytännössä moneen kertaan puhki jauhettu asia näyttää saavan yllättäviä mittasuhteita, kun ajoitus ja otsikointi on kohdallaan.

Pari huomiota ilmiön aiemmasta uutisoinnista. Suojelupoliisi julkisti jo marraskuussa 2015 arvion, jossa se tiukensi Suomeen kohdistuvaa uhka-arviotaan. Uhkakuvana nähtiin tuolloin pienryhmät ja yksittäiset henkilöt, jotka voivat tehdä yksittäisiä tekoja. Tuon jo parin vuoden takaisen arvion mukaan Suomessa noin 300 henkilöllä oli yhteyksiä kansainväliseen terrorismiin. Määrä oli kasvanut, sillä pari vuotta sitten heitä oli noin 200. Supo arvioi tuolloin, että turvapaikanhakijoiden joukossa on ääri-islamistista ideologiaa kannattavia henkilöitä.

Tämän vuoden kesäkuussa Supo julkisti päivitetyn arvion, jonka mukaan uhka oli kohonnut. Tuolloin Supo kertoi, että sillä on seurannassa olevia kohdehenkilöitä yhteensä 350.

Loppukesän ja alkusyksyn aikana ilmiöstä tihkui julkisuuteen myös paikallisia tietoja. Lehdessämme julkaistiin 30.8. lyhyt uutinen, joka käsitteli Hämeen poliisin poliisipäällikön Ilkka Koskimäen Poliisin päivän tapahtumassa pitämää puhetta. Tuossa yhteydessä hän mm. oli todennut, että ”Hämeessäkin oleskelee henkilöitä, jotka Suojelupoliisi on määritellyt riskihenkilöiksi. Vaaralliseksi luokittelun taustalla voi olla ääriajattelua, radikalisoitumista tai mielenterveyden järkkymistä tai päihteiden väärinkäyttöä”.

Idea olisi samantapainen kuin S/M-seksin turvasanaa käytettäessä ...

Etelä-Suomen Sanomat julkaisi 3.9. Turun iskun jälkipuintiin ajoittuvan uutisen, jonka mukaan Hämeessä on kymmeniä poliisin seurannassa. ”Vaaralliseksi luokiteltuja henkilöitä on myös omasta takaa”, totesi jutussa haastateltu apulaispoliisipäällikkö Tero Seppänen nettijutun otsikkoonkin nostetussa sitaatissa. Uutinen ei tuolloin muistaakseni herättänyt sen kummempaa huomiota.

Tilanne oli täysin toinen, kun sama lehti julkaisi 25.9., jonka mukaan Lahden seudulla liikkuu vaaralliseksi luokiteltuja turvapaikanhakijoita. Muistan juttua vilkaistessani ihmetelleeni, miksi kyseinen juttu ylipäätänsä on tehty, koska suunnilleen samat jutut oli kerrottu noin kolme viikkoa aiemmin. Uusin juttuversio ei tuonut asiaan mitään ratkaisevasti uutta lisätietoa.

Olin ilmeisesti väärässä, koska moni tavallinen lukija näki kuitenkin tilanteen toisin. Viimeisin juttu sai valtavasti jakoja sosiaalisessa mediassa ja siitä tehtiin myös paljon siteerauksia muissa medioissa. Journalistisessa mielessä syntyi eräänlainen hupaisa ikiliikkuja, kun pääkaupunkiseudun kaupunkilehtien toimitus kysyi ESS:n uutiseen asiaan tarkentavia kommentteja KRP:ltä ja Etelä-Suomen Sanomat vuorostaan siteerasi kyseistä Helsingin Uutisten juttua.

Väitän, että ratkaiseva tekijä tuossa koko kuviossa oli viimeisimmän otsikkoon laitettu sana ”turvapaikanhakija”. Joskus tullut itsekin huomattua, että sen sanan käyttö otsikossa voi synnyttää yllättäviä lumipalloilmiöitä kaikkine kerrannaisvaikutuksineen.

Viime kuukausina nähty uutisointi vaaralliseksi luokitelluista henkilöistä on vain yksi esimerkki tilanteesta, jossa media on suuren yleisön mielestä vaiennut jostakin asiasta, vaikka aihetta olisi todellisuudessa myllätty jo moneen kertaan julkisuudessa. Törmään vastaavaan ilmiöön säännöllisesti.

En sano tätä moittiakseni yleisöä. Nykyaikana on helppo hukkua informaatiotulvaan. Sen sijaan meidän toimittajien on nähtävästi syytä terästäytyä. Sitä jää miettimään, että millä tavoin moni oikeasti todella tärkeä asia saisi ansaitsemansa huomion. Esimerkiksi sote-uudistuksen tai kaupungin talouden ympärillä tapahtuu koko ajan kaikenlaista, josta sietäisi keskustella vähintään yhtä paljon kuin sinänsä tärkeästä turvapaikanhakijatilanteesta.

Koska kaikkiin otsikoihin ei voi tuupata taikasanaa ”turvapaikanhakija”, pitäisikö meillä olla käytössä jokin muu erikoissana, joka saa jok’ikisen kiinnittämään huomiota puheena olevaan asiaan. Idea olisi samantapainen kuin huhujen mukaan S/M-seksin turvasanaa käytettäessä: mitä ikinä teetkin, keskeytä se välittömästi ja kiinnitä vakavasti huomiota siihen mitä yritän sanoa.

Jos tällaiseen yhteisesti sovittuun turvasanaan päädytään, sen pitäisi olla tietenkin sellainen, että sanalla ei muuten ole käyttöä otsikoissa. Sopivia vaihtoehtoja löytyy helposti esimerkiksi viimeisintä valtuuston esityslistaa silmäilemällä, kuten ”perusprosessi” tai ”tukipalveluhankinnat”.

Tai sitten tehdään vastaavalla idealla koko otsikoista sellaisia, joita ei pääse muuten käyttämään. Mitä tarkemmin idea makustelee, sitä helpompi siitä on innostua: ”Liito-oravalla rietas yö valtuutetun kanssa”, ”Ranta-Kartanoon 300 miljoonan euron stadionkylpylä”, ”Donald Trump hakee turvapaikkaa Lahdesta” ...

Jaa artikkeli

Suosittelemme