Tommi
Berg
@TommiMBri tommi.berg@uusilahti.fi

Aikakapseli vuoden 2017 Lahteen

Kuvan lieriö liittyy oheisen kirjoituksen alussa kuvailtuun tapaukseen.

Lahti joskus 2300-luvun jälkipuoliskolla. Muinaisen Kymijärven voimalan raunioilla on menossa arkeologiset kaivaukset. Indiana Jones -tyyliseen hattuun pukeutunut arkeologi kuopii maata ja siivilöi betonimurskaa pienemmiksi palasiksi. Viimein lapion kärki kilahtaa johonkin metalliseen.

Tutkija on löytänyt etsimänsä, Kymijärvi 3 -voimalan peruskiven sisälle muuratun lieriön. Metalliputkilosta löytyy mm. Etelä-Suomen Sanomiksi ja Helsingin Sanomiksi kutsutut papyrus-kääröt, joiden yläreunaan on kirjattu päivämäärä 1.9.2017.

Arvokasta lähdemateriaalia menneisyydestä kiinnostuneelle tutkijalle. Paikallisempaa aviisia silmäilemällä tulee nopeasti selville, että voimalan rakennustöiden alkaessa Lahden kaupungin merkittävin ja kuohuttavin asia on kontrabasso. Aiheen kimpussa on ollut peräti kolme toimittajaa, mikä ei ollut maakunnallisissa ympyröissä mitenkään tavanomainen ratkaisu median murroksena tunnetun ajanjakson aikana.

Takaisin tähän päivään. Kontrabassojuttujen säilöminen voimalan peruskiveen on mielenkiintoinen yhteensattuma. Voimala ja kontrabasso ovat äärimmäisiä esimerkkejä siitä, kuinka erilaisia investointiesityksiä eri puolilla isoa Lahden kaupunkikonsernia tehdään. 175 miljoonan voimala on mittakaavaltaan kaupungin kaikkien aikojen isoin investointi, mutta puhuttavuudessaan se ei pärjää 440 000 euron kontrabassolle.

175 miljoonan voimala on mittakaavaltaan kaupungin kaikkien aikojen isoin investointi, mutta puhuttavuudessaan se ei pärjää 440 000 euron kontrabassolle.

Nimenomaan investointinäkökulma ja arvosoittimen tuleva arvonnousuhan tuntui olevan se painavin argumentti, jolla soittimen hankintaa perusteltiin vielä julkisen mielipidehurrikaanin alettuakin. Tuon argumentin uskottavuus oli tosin koko ajan vähän niin ja näin. Vai uskoiko joku vakavasti, että kaupunki olisi tässä tapauksessa joskus todella realisoinut sijoituksensa ja lunastanut arvonnousun?

Niinpä. Kontrabasso on esimerkki investointiesityksestä, jonka tyrmääminen oli päättäjille lopulta suhteellisen helppoa yksinkertaisen panos-tuotos-pähkäilyn avulla.

Samanaikaisesti kaupungin päätöksenteossa pyörii kuitenkin vähemmällä metelillä lukuisia muita investointiesityksiä, joiden yhteydessä puhutaan paljon isommista rahoista.

Kymijärvi 3 -voimala on tästä hyväesimerkki. Jos kaikki menee suunnitellulla tavalla, voimala on ratkaiseva hanke lahtelaisessa energiakäänteessä. Se auttaa Lahti Energiaa pääsemään eroon fossiilisista polttoaineista ja turvaa yhtiön tuloskuntoa pitkälle tulevaisuuteen.

Kokonaan toinen juttu on, kuinka hyvin excel-taulukoihin syötetyt arviot tulevien vuosien polttoaineen hintakehityksestä ja energian hinnasta pitävät paikkansa. Viereisellä tontilla pyörivä Kymijärvi 2 -voimala on esimerkki siitä, että kaikki ei mene aina kuten on suunniteltu. Energiamarkkinoiden ja tekniikan kehityksen tietäen voimalan elinkaaren aikana voi tapahtua isojakin mullistuksia, joita emme nyt osaa nähdä.

Toivottavasti Kymijärven laskelmissa on palikat riittävän hyvin paikallaan, koska muussa tapauksessa kaupungin talous heilahtaa äkkiä useamman kontrabassollisen verran.

Vielä kolmas esimerkki ajankohtaisesta kaupungin investoinnista, joka sijoittuu summaltaan kontrabasson ja voimalan välimaastoon: Lahti laittaa kaikkiaan 70 miljoonaa eteläisen kehätien kustannuksiin.

Mitkä lopulta ovat tämän investoinnin tuotot? Onko sieltä laskettavissa yhtä yksiselitteisesti vakaata kassavirtaa kuin uuden voimalan tapauksessa? Vai onko kyseessä sittenkin 70 miljoonan euron kontrabasso? Ainutlaatuinen ostomahdollisuus, joka tarjoutui valtion rahahanojen avauduttua myrkkyrekkaonnettomuuden jälkihuuruissa. Kuinka paljon investointi todella tuo jotain uutta tänne Lahden talousalueen ulkopuolelta?

Iso investointipäätös on päättäjälle aina hyppy tuntemattomaan. Mitä vähemmän investoinnista on nähtävissä välittömiä ja mitattavia hyötyjä, sitä vaikeampaa sen perustelu aina on muille päättäjille ja äänestäjille. Eikä tilannetta helpota yhtään se, että investointimenot ja käyttötalousmenot on tapana yleensä sotkea julkisessa keskustelussa, mutta se on kokonaan oman tarinansa aihe.

Pelkästään lyhyellä tähtäimellä ajateltuna rahaa ei koskaan pitäisi laittaa mihinkään muuhun kuin aivan välttämättömiin peruspalveluihin. Samalla takaraivossa kolkuttaa kuitenkin tieto siitä, että se on varmin tapa jämähtää paikalleen ja lopulta taantua. Monesti ne kaikkein merkittävimmät ja kehitystä eteenpäin vievät päätökset ovat niitä, joista ei saada nopeita pikavoittoja.

Tänäkin syksynä Lahdessa tehdään lukuisia isoja investointipäätöksiä. Osa niistä saa jälkipolvilta kiitosta, osa kritiikkiä ja epäuskoista pään pudistelua.

Tässä ja nyt kenelläkään ei ole minkäänlaista varmaa tietoa tulevasta kehityksestä. Juuri tuo epävarmuus on koko poliittisen keskustelun suola. Kaukonäköisimmät päättäjät saavat kiitosta vielä siinä vaiheessa, kun arkeologit avaavat lieriöitä.

Jaa artikkeli

Suosittelemme