Tommi
Berg
@TommiMBri tommi.berg@uusilahti.fi

Mikä ihmeen kaupunkikulttuuri?

Puolustusvoimien musiikkikiertue keräsi viime viikonloppuna paljon väkeä Pikku-Veskun puistoon. Mutta oliko se puistoviihdettä vai kaupunkikulttuuria? Jälkimmäiseen termiin törmää näinä aikoina ties missä, mutta sen tarkempi määritelmä on monesti tulkintakysymys.

Meillä on virkeä ja omaleimainen kaupunkikulttuuri.

Suunnilleen näillä sanoilla haluaa nykyään kuvailla itseään jokaikinen kirkonkylää suurempi suomalainen paikkakunta. Kaupunkikulttuurista ja sen ympärille rakentuvista ilmiöistä on tullut mielikuvamarkkinnoinnin kovaa ydintä, jonka avulla halutaan vauhdittaa oman kaupungin vetovoimaa.

Taustalla on vahvoja taloudellisia näkökulmia. Vireän kaupunkikulttuurin toivotaan vetävän puoleensa nuoria ihmisiä ja ns. luovaa luokkaa, joka toimisi paikallisen talouskasvun moottorina.

Kaupunkikulttuuri on nähty myös ratkaisuna kaupunkikeskustojen ongelmiin. Esimerkiksi Lahti City ry:n toiminnanjohtaja Janne Viitamies totesi äskettäin optimismia huokuen, että suomalaisten kaupunkien keskustoissa on käynnissä hiljainen vallankumous. Hän kutsui ilmiötä kulttuuriseksi urbanismiksi.

Pyytäessäni tÄrkeÄmpÄÄ sananselitystä tuolle termille Viitamies vastasi näin: ”On olemassa kaupunkimainen elämäntyyli, joka on tunnistettavissa oleva ilmiö eikä ohimenevä juttu. Tämän elämäntyylin edustajat käyttävät mm. yksilöllisiä muotikauppoja, kivoja kahviloita ja ravintoloita”.

Lahtelaisessa(kin) keskustelussa on nähty, että jotkut uskovat tuollaiseen elämäntyyliin vahvemmin, toiset heikommin. Siitä vain yhtenä merkkinä ovat keskustan kehittämiseen liityvät näkemyserot.

Yhtä lailla myös paikallisesta kaupunkikulttuurista löytyy helposti monenlaisia näkökulmia ja tulkintoja, kun termiä rapsuttaa vähänkin pintaa syvemmältä.

On helppo nimetä kaikkein ilmeisimmät merkit lahtelaisesta kaupunkikulttuurista. Taidelauantai tai Block Fest Party ovat kiistattomia kaupunkikulttuuritapahtumia. Yhtä varmoja havaintoja on tehty myös Pikku-Veskun Green Grass Cafen nurkilla ja aika ajoin myös Rautatienkadun putiikkien sisäpihalla. Viime aikoina myös Sopenkorpi Kesantoineen on tullut entistä vahvemmin mukaan paikallisen kaupunkikulttuurin levinneisyyskartalle.

Kaikki edellä mainitut tapahtumat ja toimintapaikat saisivat todennäköisesti hyväksymisleiman myös kaikkein intohimoisimmin kaupunkikulttuuriin suhtautuvilla Helsingin postinumeroalueilla.

Mutta mitä kaikkea muuta kaupunkikulttuuri voi tarkoittaa? Pureskellaan yhdyssana palasiksi sana kerrallaan.

Sanan alkuosa viittaa siihen, että kaupunkikulttuuri on jotain kaupungissa tapahtuvaa. Näin ollen esimerkiksi Suomen kesän lukuisat maaseudun kesätapahtumat eivät täytä termin kriteerejä, koska ne on järjestetty väärässä paikassa.

Missä menee tarkalleen ottaen raja Lahden kokoisessa paikassa? Onko kaupunkikulttuuria vain se, mitä tapahtuu ydinkeskustan ruutukaavakortteissa? Voidaanko hyväksyttävän alueen rajaa laajentaa ainakin kesällä satamaan asti? Lasketaanko Niemen moottoripyörämuseon lukuisat tapahtumat kaupunkikulttuuriin? Entä Mukkulan tapahtumapuiston Summer Up ja muut siellä tulevaisuudessa järjestettävät tapahtumat?

Vähintään yhtä paljon vaihtoehtoisia tulkintoja saadaan aina kaikesta, johon liittyy sana kulttuuri. Keskusteluun liittyy olennaisesti ikuinen rajanveto kulttuurin ja viihteen välille. Onko esimerkiksi torilla järjestettävä Yö-yhtyeen keikka Lahden Yöt -tapahtumassa kaupunkikultuuria vai ei? Termin tiukimpien tulkitsijoiden mielestä yhtä vähän kuin ABC:n buffet-lounas on kulinarismia.

Kaupunkikulttuuriin kuuluu tietty rönsyilevyys ja hallitsemattomuus. Kaupunkikulttuurin puuhamiehet ja -naiset tekevät usein projektiin puhtaasti tekemisen ilosta ja rakkaudesta lajiin.

Mikä on lahtelainen tulkinta kaupunkikulttuurista? Jos tämä kaupunki jollakin erottuu, niin rosoisuudellaan. Aitoon paikalliseen ruohonjuuritason kaupunkikulttuuriin kuuluu piirteitä, joita ei näy kiiltävälle paperille painetuissa kaupungin markkinointiesitteissä.

Lanunaukiolla tokkurassa oleva laitapuolen kulkijakin muuttuu kaupunkikulttuuriksi viimeistään siinä vaiheessa, kun hänestä otettu kuva ilmestyy taidegallerian seinälle ripustettuun valokuvanäyttelyyn. Tuossa vaiheessa on tultu jo melko etäälle kivoista putiikeista ja kahviloista.

Kaupunkikulttuuri-sanan määrittely voi tuntua turhanaikaiselta sanojen pyörittelyltä. Termin ymmärtämiseen kannattaa kuitenkin käyttää hetki aikaa, jos se kerran on niin olennainen kaupungin tulevaisuuden ja elinvoiman kannalta.

Onko kaupunkikulttuuri jotain sulkeutunutta ja elitistä, tietynlaisen urbaanin älymystön keino erottautua? Vai sittenkin jotain mahdollisimman kaikenkattavaa, avointa ja kenen tahansa helposti lähestyttävää?

Virkeässä ja kaupungin kehitystä tukevassa kaupunkikulttuurissa on sekä suuria massoja että kapeampia kohderyhmiä puhuttelevia piirteitä.

Lahdessa on menty yhä enemmän tuohon suuntaan. Kaupunki on lähentynyt monella tavoin henkisesti pääkaupunkiseutua, mutta säilyttänyt kuitenkin kotikutoisen konstailematonta ilmapiiriään.

Näin sen pitää mennäkin. Aito paikallinen kaupunkikulttuuri on aina yhdistelmä ulkopuolelta tulleita vaikutteita ja paikkakunnan omaa identiteettiä, ei vain päälleliimattua imagohuttua.

Jaa artikkeli

Suosittelemme