Tommi
Berg
@TommiMBri tommi.berg@uusilahti.fi

Poliitikkojen ja virkamiesten täytyy olla todella tyhmiä

Ymmärrys aivojen toiminnasta lisääntyy koko ajan tutkimuksen myötä. Se tiedetään jo nyt, että paljon kuulemamme puhe muokkaa tapaamme ajatella. Ei ihan vähäpätöinen asia esimerkiksi kenellekään kalvosulkeisille altistuvalle Kuva: Pertti Louhelainen plou

”Kilpailukykyselvityksen mukaan Lahden seutu erottuu liikuntalähtöisen hyvinvoinnin ja terveyden alueena, jossa matkailu on vahva potentiaalinen kasvuala.

Liikunta ja elämys -teema on kilpailukykystrategiassa valittu yhdeksi liiketoimintaekosysteemejä ruokkivaksi pääteemaksi, jossa ansaintalogiikka pitää sisällään edellä mainittujen lisäksi myös matkailu-, majoitus- ja tapahtumapalvelut ...”

Arvaatko mihin tuo oheinen tekstinpätkä liittyy? Viiden pisteen vihje: Alexander Stubb. Kolmen pisteen vihje: lycra-trikoot. Yhden pisteen vihje: uinti, pyöräily ja juoksu.

Kyllä, oikea vastaus on triahtlon. Tekstinpätkä löytyy kaupunginvaltuuston maaliskuun kokouksen pöytäkirjasta. Noilla sanoilla alkoi perustelu päätösesitykselle, jonka mukaan Lahti lähtisi tukemaan tänne suunniteltua kansainvälistä triathlon-kilpailua. Valtuusto hyväksyi lopulta päätöksen ja nyt odotetaan tarkempaa tietoa kisajärjestäjien suunnitelmista, kuten kerroimme reilu kuukausi sitten (UL 5.4.).

Mitä enemmän olet altistuneena organisaatiopuheelle, sitä enemmän se vaikuttaa tapaasi ajatella.

Tekstinpätkä on hyvä esimerkki siitä, millaista tarinointia päätöksiin ja niiden taustoihin perehtyvät päättäjät joutuvat kahlaamaan läpi.

Käsi sydämelle, päätöstä tehneet valtuutetut. Kuinkahan moni tuota päätöstä tehnyt oikeasti pohdiskeli ”liiketoimintasysteemejä ruokkivia pääteemoja”? Tai kuinka moni edes ymmärsi, mitä helkuttia nuo sanat oikeastaan tarkoittivat?

Tuo esimerkkitapaus sattui nyt koskemaan triathlon-kisaa, joka sinänsä voi olla ihan kannatettava ja fiksu hanke. Vastaavia tapauksia löytyisi kaupungin päätöksenteosta helposti miltä tahansa elämänalueelta.

Eikä kaupungin päätöksentekokoneisto suinkaan ole ilmiöön kanssa yksin. Epämääräiseen sanahelinään ja ympäripyöreisiin termeihin verhoutunut, onttouttaan kumiseva ”organisaatiopuhe” on levittäytynyt viime vuosina homerihmaston tavoin kaikkiin mahdollisiin toimintoihin niin julkisen sektorin organisaatioissa kuin yksityisissä yrityksissä.

Äkkiseltään tulee mieleen parikin selitystä ilmiölle. Kun rahat ovat joka paikassa entistä tiukemmalle, uusille hankkeille pitää löytää mahdollisimman hyviä perusteluita, jotka kytkevät yksittäisen suunnitelman hienoihin ylätason strategioihin ja pitkän tähtäimen kehittämissuunnitelmiin. Osittain tästä oli kyse tuossa triathlon-esimerkissäkin. Vakuuttavan näköistä tekstiä on liiankin helppo napata muista asiakirjoista päätöstekstin täytteeksi leikkaa liimaa -menetelmällä.

Joissakin tapauksissa komeat termit ovat myös näppärä tapa yrittää peitellä, että joku ei ymmärrä asiastaan todellisuudessa yhtään mitään.

Ilmiön todelliset alkujuuret ovat kuitenkin todennäköisesti syvemmällä. Monessa tapauksessahan on käynyt niin, että konsultit ovat napanneet esimerkiksi tietyllä liiketoiminnan alueella käytetyn menetelmän ja lähteneet levittämään sen pohjalta synnytettyä oppia maksua vastaan kaikkialle. Nykyään onkin vaikea erottaa, ollaanko monikansallisen konsernin johtoryhmän kokouksessa vai päiväkodissa, jossa myös on käytössä ”mallinnettuja prosesseja, joiden on tarkoitus olla asiakkaalle lisäarvoa tuottavia toimintojen ketju”.

Entä sitten? Miksi tälle pitäisi lotkauttaa korvaansa?

Vaikkapa siksi, että myös kuuntelemamme puhe muokkaa aivojamme, kun pääkopan hermoratayhteydet uusiutuvat jatkuvasti. Mitä enemmän olet altistuneena organisaatiopuheelle, sitä enemmän se vaikuttaa tapaasi ajatella. Aiheeseen liittyen julkaistiin äskettäin mielenkiintoinen artikkeli kansainvälisen kasvuyrityksiin keskittyvän Inc.-julkaisun sivuilla (2.5.). Tekstin kirjoittanut toimittaja Geoffrey James arvioi tuttavapiiristään tekemiensä havaintojen perusteella, että muuten fiksut ihmiset menettävät kykynsä erottaa bullshit- eli hevonpaskapuhetta, jos ovat altistuneet sille päivittäin.

Epäselväksi jäi, onko tuolle havainnolle tieteellisempää perustaa, mutta maalaisjärjellä ajateltuna tuo teoria on helppo uskoa. Siinä syy myös tämän jutun otsikkoon. Kaupungin päätöksenteossa vähänkin aikaa mukana olevat saavat nopeasti yliannostuksen organisaatiopuhetta.

Emmekä me päätöksentekoa seuraavat toimittajat sen helpommalla pääse. Aivan yhtä hyvin olisin voinut myös lisätä itseni joukon jatkeeksi tuohon otsikkoon. Se(kään) ei toki olisi ollut uutinen kenellekään.

.

Jaa artikkeli

Suosittelemme